Hevosen omistajan ja hoitajan täytyy tietää perusarvot omasta hevosestaan. Opettele tuntemaan hevosesi mahdollisimman hyvin, silloin huomaat jo pienenkin poikkeaman. Monen sairauden ja tapaturman hoito on helpompaa ja tulee huomattavasti halvemmaksi, mitä aikaisemmin oirehtiva hevonen huomataan ja toimenpiteisiin ryhdytään. Hätätapauksessa eläinlääkäri ymmärtää tilanteen puhelimessa paremmin, kun hänelle voidaan kertoa tiedot hevosen tilasta.
Terve hevonen on tarkkaavainen ja seuraa ympäristöä. Sillä on hyvä ruokahalu. Tervekin hevonen makoilee useastikin, mutta ei normaalisti pyri heti takaisin maate, jos on juuri noussut. Terveellä hevosella on kirkkaat silmät ja sen sieraimista ei vuoda limaa. Hevosen karva kiiltää.
Hevosen normaali ruumiinlämpö on 37,0-38,2 astetta (yleisin on tasan asteen enemmän kuin ihmisillä, eli 37,8 astetta), varsoilla 37,5-38,5 astetta. Hevosen lämpö mitataan peräsuolesta. Kätevin tähän on nopea digitaalinen mittari. Kiinnitä mittariin naru ilmastointiteipillä, ettei mittari pääse luiskahtamaan peräsuoleen. Kasta mittarin pää helosaniin tai muuhun voiteeseen, nosta häntä toisella kädellä ylös ja sivulle ja toisella kädellä mittaa lämpö. Pysyttele lähellä hevosta, mutta älä ole suoraan takana. Huomioi, että liikunnan jälkeen hevosen lämpö on hieman normaalia korkeampi. Mittaa viikon ajan hevosesi lämpö aamulla ja illalla. Kirjaa tulokset ylös, näin saat käsityksen hevosesi peruslämmöstä.
Normaali leposyke hevosella on 28-40 lyöntiä minuutissa. Syke tarkistetaan sormin leukavaltimosta, joka sijaitsee ison leukaluun sisäsivulla. Kaikilla hevosilla sykkeen löytäminen ei ole helppoa, joten voit hankkia tallin lääkekaappiin stetoskoopin. Voi kuunnella sydäntä stetoskoopilla heti hevosen kyynärpään takaa, satulavyön paikan edestä. Normaalia suurempi lyöntitiheys levossa kertoo yleensä kivusta. Harvempi syke ilmaisee yleensä hyvää kuntoa. Syke nousee tietysti liikutuksessa, sekä hevosen hermostuessa.
Normaali hengitystiheys on 8-14 kertaa minuutissa. Hengitystiheys mitataan hevosen ollessa levossa. Seuraa hevosen kylkiluiden liikettä hengittäessä tai kuuntele stetoskoopilla henkitorvea. Levossa oleva hevonen ei puuskuta, eikä sieraimet laajene hengittäessä. Hengityksen ei pitäisi myöskään vinkua tai rohista.
Suolistoääniä pitäisi kuulua kaiken aikaa. Ne ovat melko hiljaisia, mutta vatsa äänehtii tasaisesti koko ajan. Niitä voi kuunnella nälkäkuopan kohdalta . Kuuntele molemmin puolin. Pitkään jatkuva hiljaisuus voi olla merkki sairaudesta tai ummetuksesta. Ummetusähkylle on tyypillistä, että äänet ovat vasemmalla puolella hiljaisia.
Limakalvot ovat normaalisti vaaleanpunaiset ja väriltään tasaiset. Väri tarkistetaan ikenistä. Tarkista kapillaarien täyttymisaika painamalla yläiäntä sormen päällä (ei kynnellä) muutaman sekunnin. Kun irroitat sormen ikenestä, on sormen painauman jälki valkoinen ja värin palaaminen ei saisi kestää yli kahta sekuntia. Hitaampi palautumisaika saattaa viitata hevosen kuivumiseen tai alkavaan shokkiin.
Imusolmukkeet löydät leukaperien takaa ja leuan alta. Opi tuntemaan hevosesi normaalit imusolmukkeet, niiden täytyisi olla yhtä suuret, eivätkä ne saa olla lämpimät, eivätkä turvonneet.
Hevosen lanta on on kiinteää, selkeitä palleroita, muttei kuitenkaan kuivaa tai kovaa. Ripuli tai löysä lanta saattaa olla merkki esim. huonosta rehusta, ruokinnan muutoksesta, viruksesta, bakteerista tai huonosta suolistofloorasta. Kuiva ja kova lanta voi olla merkki hevosen kuivumisesta. Hevonen ulostaa normaalisti parin tunnin välein. Eli jos aamulla ei karsinasta löydy tarpeeksi lantaa, täytyy tarkistaa ettei hevonen ole kipeä.
