Hevosalan opiskelijan elämää 4
Ehkä mielenkiintoisin lähiviikko takana, mielenkiintoisin siinä mielessä että suoritin ensimmäisiä näyttöjä. Tiistai päivä oli kokonaan varattuna näytöille. Minulla oli jos jonkin näköistä ohjelmassa, traktorin ajo, ensimmäinen esterata, haastatteluja mm. ruokinnasta, talliympäristöstä jne., hevosen lastaus, hevosen juoksuttaminen, hevosen esittäminen näyttelyssä, ravurin valjastaminen ja ajaminen yms. Joten aamusta pitkälle iltapäivään sai olla skarppina näytöstä näyttöön, mutta ei se mitään vaikka aikamoisen kiirettä pitikin, ei ainakaan ehtinyt turhia stressailemaan näyttöjen suhteen.
Näytöt meni muuten hyvin, lukuunottamatta esterataa, joka sujui muuten ihan okei, kunnes viimeisellä esteellä joka oli suhteutetulla okseri, töpeksin lähestymisen ja kiellon seurauksena maastouduin jaloilleni… no sehän oli sitten automaattisesti hylky. Sain tulla suhteutetun uudelleen ja sitten se menikin jo hyvin. Olin etukäteen tehnyt tästä suhteutetusta ”mörön” ja tietäähän sen kuinka siinä sitten käy kun etukäteen niitä piruja seinälle maalailee. Mutta ei se mitään, ensi kerralla uusi yritys ja vaikka esterata hylkyyn menikin, sain hyvää palautetta treenamiseen jne. Ja tämä tulee jokatapauksessa olemaan minulle vaikeinta, esteradat meinaan (kuten jo etukäteen tiesin), koska sitä en intensiivisesti harrasta, mutta onneksi hevoseni Otto on todella osaava tässä, joten se ainakin helpottaa asiaa. Esteratsastus on kyllä mukavaa ja adrenaliini ryöppy saattaa joskus olla aika valtaisakin, mutta tietenkin ah niin kovin vaikeaa (niinkuin ratsastus aina on), erona tuohon koulutuuppaamiseen, on kuitenkin se, että kun töpeksit, yleensä maata kiertävä rata kutsuu herkemmin kuin kouluratsastuksessa :D.
Muut näytöt meni onneksi kirkkaasti 😉 läpi.
Tämä näyttöpäivä oli muutenkin aika erikoinen, koska monella meni puurot ja vellit sekaisin, niinsanotusti. Eli joillekin otti aika koville, kun kaikki ei mennytkään niinkuin kuuluisasti siellä Strömpsöössä. Itse en oikein pysty samaistumaan tähän, toki ymmärrän että se harmittaa kun ei suju ja näytöistä ei pääse läpi, mutta enpä minäkään tuosta tippumisesta masentunut (ja huom. kukaan muu ei edes lentänyt selästä, eli kuinka noloo ja häpee se nyt sit on, miettikää sitä 😉 ), elämä on, vai miten se meni. Mutta ehkä sitä on jo elämässä kokenut vähän sitä sun tätä, niin osaa suhtautua asioihin, edes jotenkin ”järkevästi”, ja se että pääseekö jostain näytöstä kerrasta läpi, ei ehkä minun elämäni mittapuussa ole se maailman tärkein asia, aina voi yrittää uudestaan. Mutta niin tai näin, toivon ettei muutama opiskelija ainakaan lopeta koulua tämän ko. päivän takia, koska sellaistakin ilmassa oli nähtävissä.
Muuten viikko ei juuri eronnut aikaisemmista, treenailua ja teoriaa. Otto poika oli mukana taas tällä kertaa ja hyvin ruuna suoriutui viikosta, on Otto vaan niin super kiva ja viisas hevonen, kunhan vaan ratsastaja ei olisi sössinyt sitä esterataa… täytyisi löytää se sisäinen tomera esteratsastaja, nyt siellä asuu vaan wannabe koulutuuppari ;).
Koko viikon oli aivan upean aurinkoinen ja lämmin ilma. Hevoset eivät majoittuneet koululla, niinkuin aikaisemmin, vaan koulun, jo lopettaneessa, ratsastuskoulu Pegasuksessa, joka on toistaiseksi tyhjillään. Sieltä kävelee hevosen kanssa koululle noin 10 minuuttia pitkin kivaa metsätietä, joten oli aika mukavaa aina ratsastella alku- ja loppukäynnit metsikössä.
Ensi kerralla taas lisää näyttöjä, sekä maastoesterata, voitte vaan kuvitella että odotan tätä ”innolla”.. heh, no yrittänyttä ei laiteta :)!
Elina Rauhala
