Istunnan tärkein apu on painoapu. Painoapuja hallitset hyvin omalla katseellasi. Ei siis turhaan sanota: ”Älä katso sinne minne et halua”. Eli jos katseesi on ratsastaessa maassa, saatat päätyä vielä päätyä sinne.
Kaikkihan tietävät että katseen täytyy olla edessä, leuan ylpeästi koholla ja pää ryhdikkäänä olkapäiden välissä. Mutta todellakin kyse ei ole pelkästään istunnan kauneudesta, vaan myös huomattavan paljon tärkeimmistä asioista.

Miksi sitten valmentajani on niin tiukka asiasta? Mitä haittaa alaspäin katsomisesta on?

  • Se on turvallisuusriski. Kun ratsastaja katsoo alas, eikä tarkkaile ympäristöä, ei hän huomioi muita ratsastajia ja hevosia. Paljon vaaratilanteita voitaisiin välttää yksinkertaisesti katsomalla eteenpäin.
  • Yleensä ratsastaja tuijottaa hevosen niskaa tai kaulaa. Pakoeläimenä hevonen ei nauti pistävästä niskaan tuijotuksesta. Mieti, miltä itse tuntuisi jos joku tuijottaisi sinua niskaan tunnin verran?
  • Ratsastajan tasapaino horjahtaa helpommin. Ihminen on yleensä visuaalinen, kun katsot eteenpäin, silmien kautta tuleva info ehtii valmistella kropan seuraavaan asiaan.
  • Koska ratsastaja yleensä tuijottaa hevosen kaulan sisäpuolta, menee ratsastajan sisäkylki ryttyyn ja paino valuukin ulos.
  • Kun ratsastaja katsoo alas, on hän myös usein hieman etukenossa, jolloin painoapu vaikuttaa väärin.
  • Kun katse on ylhäällä, on se helpommin pehmeämpi kuin alas tuijottava katse.
  • Hevonen seuraa katsetta ja ratsastajakin alitajunteisesti ratsastaa sinne mihin katsoo. Joten estettä lähestyessä ei saa tuijottaa alas tai esteen alapuolelle, tällöin yleensä ratsukko ajautuu liian lähelle estettä.

Ihminen helposti analysoi ja miettii asioita, silloin katsekin on ns. kova, eli asiaa tarkistellaan lähemmin, katse on kuin kaukoputkesta katselisi, suora, tarkka, vaativa, pistemäinen, tiettyyn paikkaan tuijottava. Pehmeä katse on laajempi, rennompi, kuin laajakuvakangas, katse ulottuu koko näkökentälle. Kun katse on pehmeä ja rento, ratsastaja ja hevonen ovat rennompia.
Kaunis oikeaoppinen ratsastus on monen asian summa, täydellisesti koottu kokonaisuus. Pistemäisesti, kovalla tuijotuksella et onnistu hahmottamaan kokonaisuutta, mutta pehmeällä katseella pääset paremmin sisälle tunteeseen. Kun taas haluat analysoida jotain tarkemmin, esim. kaarteessa seuraavan esteen paikkaa, vaihdat katseesi kovaksi ja taas takaisin pehmeäksi.