Suomessa on voimassa perinteinen jokamiehenoikeus, joka tarjoaa mahdollisuuden liikkua vapaasti luonnossa ja hyödyntää sen antimia. Ratsastaminen luonnossa kuuluu jokamiehen- oikeuksiin mm. melonnan ja pyöräilyn ohella.

Jokamiehenoikeus perustuu vanhoihin maan tapoihin. Siitä ei ole omaa selkeää lakia, vaan oikeus rajautuu rikoslain, järjestyslain ja yksityistielain säännöksiin. Jokamiehenoikeus antaa vapauden liikkua toisten omistamalla maalla sillä ehdolla, että liikkuja kunnioittaa luontoa, maanomistajan oikeuksia ja muita liikkujia.

Jalan, hiihtäen, pyöräillen ja ratsain liikkuminen on yleensä sallittua luonnontilaisilla tai niihin verrattavilla alueilla, jos siitä ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä. Liikkumisoikeutta on rajoitettu pihamailla, pelloilla ja istutuksilla. Myöskään peltojen suoja- alueilla ei saa ratsastaa. Toisen pihamaata ei saa käyttää kulkutienä.

Ratsastamiseen yksityisteillä ja metsäteillä tarvitaan lain mukaan tieosakkaiden tai tiekunnan lupa silloin, jos tietä käytetään muun kuin tieosakkaan järjestämään toimintaan, joka selvästi lisää tien kunnossapitokustannuksia.

Hevosharrastus ja alan elinkeinot ovat jatkuvassa kasvussa. Ratsastuksen merkitys kasvaa muuttuvassa maataloudessa, esimerkiksi matkailuelinkeinona. Hevosella liikkumisesta aiheutuu luonnollisesti ympäristön kulumista. Siksi hevosihmisten täytyy osoittaa varovaisuutta ja harkintaa jokamiehenoikeuden käytössä sekä ylläpitää keskustelua ja yhteistyötä maanomistajien ja luontoihmisten kanssa.

Ratsastajien tulee aina ottaa huomioon ratsastuksen vaikutukset ympäristöön sekä muut ulkoilijat. Syksyllä ja keväällä on oltava erityisen varovainen, koska maa on pehmeä ja vahinkoa aiheutuu luonnolle helpommin. Jos vahinkoa aiheutuu huolimattoman ratsastuksen vuoksi, on ratsastaja korvausvelvollinen. Hevosten lantakikkareet suositellaan korjattaviksi pois yleisiltä paikoilta, joissa ne aiheuttavat muille liikkujille harmia.

Ratsastaminen on kiellettyä – viljellyillä mailla – piha-alueilla – taimikoissa tai puiden juurien päällä niitä vahingoittaen – kuntopoluilla, hiihtoladuilla, juoksuradoilla, urheilukentillä – kevyen liikenteen väylillä

Lisäksi – hevosta saa uittaa vesistössä, mutta ei viedä yleiselle uimarannalle – hevosta ei saa viedä leikkipaikalle eikä toriaikana torille

maasto

Maastossa. Kuva:Jenna Tammi

Suojelualueet Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla on usein poikkeussäännöksiä, ja liikkumista on usein rajattu. Ratsastajien tulee selvittää, saako ko. alueella ratsastaa ja mitä säännöksiä tulee ottaa huomioon. Kulkua voidaan rajoittaa vain viranomaisten päätöksiin perustuvin kielloin. Kieltotaulussa mainitaan kiellon asettaja, joka on useimmiten lääninhallitus, alueellinen ympäristökeskus tai puolustusvoimat.

Ympäristöministeriön opas valottaa asiaa

Ympäristöministeriön oppaassa ”Jokamiehen oikeudet ja toimiminen toisen alueella” todetaan, että ratsastus on lähtökohtaisesti jokamiehenoikeutta, mutta se voi olla maastoa ja tiestöä kuluttavaa. Jokamiehenoikeuteen perustuvan ratsastuksen määrää ei voida ennalta määrittää tai rajoittaa. Jos ratsastus aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä, siitä tulee sopia maanomistajan kanssa.

Käyttötarkoituksella (oma käyttö, seuratoiminta tai liiketoiminta) ei ole suoranaista merkitystä toiminnan kannalta, oleellista on että jokamiehenoikeudella sallitusta ratsastuksesta ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa.

Hevosta ei saa viedä laiduntamaan toisen maalle ilman maanomistajan suostumusta, mutta ratsastuksen yhteydessä hevosen voi kuitenkin antaa hamuta luonnonvaraisia kasveja toisen maalta.

Hevosen vetämä vaunu tai reki määritellään hevosajoneuvoksi, ja sitä koskevat tieliikenteessä ajoneuvoille annetut säädökset. Maastoliikennelaki koskee vain moottorikäyttöisiä ajoneuvoja, eikä sitä sovelleta hevosajoneuvoihin.

Hyödyllisiä linkkejä:

Ympäristöministeriö: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Jokamiehenoikeudet(16989)

Kohtaamisopas: LINKKI (SRL, Kennelliitto ja Pyöräilyunioni)

Lähde: SRL

Artikkelikuva: Jade Liski