Sädemätä on bakteeri- tai sieni- infektio kaviossa. Sädemätää esiintyy useimmiten säteen uurteissa. Säde muuttuu pehmeäksi ja jauhemaiseksi, sekä haisee pahalle.
Huolimatta hyvästäkin karsina- ja tarhahygieniasta, voi hevonen saada sädemädän. Mitä aikaisemmassa vaiheessa sen tunnistaa ja alkaa hoitamaan, sitä helpommin tästä epämiellyttävästä ongelmasta pääsee eroon.
Dr. Bill Moyer Veterinary Large Animal Clinical Sciences osaston johtaja Texas A&M yliopistosta kertoo The Horsen artikkelissa sädemädän vaivaavan useammin hevosia jotka seisovat paljon tallissa:
– Useimmiten sädemätää näkee hevosilla, jotka seisovat paljon tallissa. Valitettavasti tämä koskee nykyaikana suurinta osaa hevosista, koska viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana hevosista on tullut ’talli asukkeja’. Hevosen kavio puhdistuu liikkeessä ja jos hevonen seisoo pitkiä aikoja puhtaassakin karsinassa, ei kavio puhdistu ja sädemädän riski kasvaa.
Sädemätä muhii yleensä säteen keski- ja/tai sivu-uurteissa.
Ennaltaehkäisy
Puhtaissakin talleissa ja tarhoissa on aina mahdollisesti sädemätää aiheuttavia bakteereita, mm. hevosen lannassa ja maaperässä, eli niiltä ei voi täysin välttyä. On kuitenkin todettu, että sädemätää esiintyy eniten hyvin kosteilla alustoilla seisovilla ja liikkuvilla hevosilla. Olisikin tärkeää, että sekä talli- että tarhausolosuhteet olisivat riittävän kuivia.
-Myös ahdaskavioiset ja korkeakantaiset hevoset, joilla on syvät säteenuurteet saavat helpommin sädemätä infektion kavioihinsa. Sen tyyppisessä kaviossa lika ja kosteus jää muhimaan helpommin. Myös hevoset, jotka eivät loukkaantumisen takia pääse liikkumaan normaalisti ovat riskiryhmässä, Dr. Moyer kertoo
Terve säde on kumimainen.
Normaali säde muistuttaa pyyhekumia koostumukseltaan. Se on kiinteä, mutta joustava. Säteen keskustassa on normaalistikin matala vako. Mutta mikäli säteen keskustan vako syvenee, joko liikunnan vähyyden, kaviorakenteen tai muiden kavio-ongelmien vuoksi, on säteen keskiuurteessa hyvät kasvuolosuhteet hapettoman kasvuympäristön tarvitsevalle sädemätää aiheuttavalle bakteerille. Sädemätää sairastavan hevosen säde muuttuu pehmeäksi ja jauhemaiseksi, haisee pahalle ja säteestä saattaa valua tummaa ja tahmeata eritettä. Infektio niin sanotusti syö sädettä, keskiuurre syvenee, joka taas edelleen parantaa bakteeri kasvuolosuhteita. Siksi olisi tärkeää hoitaa alkava sädemätä heti pois. Yleensä hevonen ei onnu sädemädän takia, mutta jos infektio leviää kaviossa, saattaa se aiheuttaa ontumaakin.
Sädemädän ennaltaehkäisyyn kuuluu talli- ja tarhahygienian hoito, puhtaat ja kuivat kuivikkeet ja kavioiden säännöllinen putsaus. Dr. Moyer lisää listaan liikunnan:
– Sädemätää olisi paljon vähemmän jos ihmiset antaisivat hevosten olla hevosia ja ne liikkuisivat enemmän.
Hevosen kavioita on myös tarkkailtava huolella päivittäin.
– Omistaja ja/tai kengittäjä voi huomata kavion olevan altis sädemädälle jo ennen kuin sädemätää esiintyy. Säteet täytyy vuolla, niin ettei säteen uurteessa säteen anneta limittyä, vaan pidetään säteen keskiuurre auki, neuvoo Dr. Moyer.
Dr. Moyer kertoo myös että on tavannut tapauksia, joissa sädemädän on aiheuttanut omistajan aggressiivinen kaviokoukun käyttö:
– Kaviokoukulla pidetään kavio ja säde puhtaana, mutta sillä ei saa kaivaa sädettä turhaan.
Hoito
Jos huomaat hevosellasi sädemätää, on tärkeää pitää talli- ja tarhaolosuhteet kuivina ja puhtaina sekä kengitys säännöllisenä. Päivittäinen hoito aikaisessa vaiheessa auttaa ongelman nopeassa hoidossa. Pidä kavion pohjat ja säde puhtaina. Kengittäjä saattaa pystyä vuolemaan säteestä infektoituneita alueita pois.
Sädemädän aiheuttaa bakteeri- tai sieni-infektio, joten hoitavan aineen teho riippuu pitkälti mistä bakteerista tai sienestä on kyse. Siksi toiselle hevoselle saattaa toimia aine, mikä toiselle hevoselle ei toimikaan.
– Suurin osa sädemätää aiheuttavista bakteereista ovat erittäin herkkiä desinfioiville puhdistusaineille, kuten betadinelle, kertoo dr. Moyer.
Dr. Moyer uskookin että laimennettu betadineliuos toimii sädemädän hoidossa yhtä hyvin kuin sädemädän hoitoon tarkoitetut tuotteet. Hän suosittelee laimentamaan vedellä Betadinen n. 2% liuokseksi.
Tässä säde on vastannut hyvin hoitoon. huomaa miten keskiuurre on palautunut normaaliksi.
Betadineliuosta kannattaa käyttää ruiskusta tms., millä saa antibakteerisen aineen suoraan säteen uurteeseen. Dr. Moyer muistuttaa, ettei sädettä saa ’hoitaa liikaa’. Sädettä hoitaessa hoitavaa liuosta valuu usein myös ruununrajaan tai muualle jalan ihoon. Betadine ja monet muut desinfiointiaineet voivat ärsyttää ihoa ruununrajassa liian usein käytettynä.
Dr. Moyer suosittelee kavion liuottamista betadineliuoksessa tai kavion käärimistä vain äärimmäisenä keinona.
– Vaikka betadine on yksi maailman parhaista desinfiointiaineista, toimii se vain lyhyen aikaa, mikäli sitä käytetään liikaa, neuvoo Dr. Moyer. Jos kavio täytyy kääriä, suosittelee Dr. Moyer siihen vauvan vaippoja, koska ne hengittävät hyvin.
On tärkeää että sädemädän hoidon jälkeen myös ihminen pesee kätensä ja putsaa kynnen aluset tai hoitaa sädemätää kumihanskat kädessä.
– Et voi tietää mikä bakteeri on kyseessä ja jos hoitajalla on haava tai haavaumia käsissä, voivat ne tulehtua myöskin.
Jos sädemätä ei parane, muuttuu huolestuttavaksi tai hevonen ontuu, on syytä kutsua eläinlääkäri tarkistamaan tilanne. Voit myös tunnustella säteen arkuutta painamalla sormilla sädettä ja säteen takana olevia päkiöitä.
