Amatööri vai ammattilainen – kumman neuvoja kuuntelet?
Hevosala on suomessa kasvanut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana valtavasti – myös niin ratsastusta harrastavien, kuin hevosalalla työskentelevien määrän suhteen. Mitä enemmän harrastajia, sitä enemmän tarvitaan hevoskauppiaita – jotta harrastajille saadaan hevosia, tallin pitäjiä – jotta kaikkien harrastajien hevosille löytyy sopiva tallipaikka, opettajia ja valmentajia – jotta harrastajat pääsevät tunneille ja valmentautumaan, kengittäjiä – jotta jokaiselle hevoselle saadaan ajallaan uudet kengät, hevoshierojia – jotta usein huonosta ratsastuksesta johtuvat lihasjumit saadaan laukeamaan, satulansovittajia – jotta harrastajien hevosille löydetään varmasti juuri se sopiva satula, jne … Listaa voisi jatkaa vielä vaikka millä mitalla.
Yhteenvetona todettakoon, että suhteellisen lyhyessä ajassa on siis alallemme muodostunut suuri kysyntä ammattimaisiin palveluihin mm edellä mainituissa asioissa. Ammattitaitoisia alan ihmisiä ei valitettavasti vaan ole ollut suhteessa kysyntään, jolloin moni amatööri on lähtenyt täyttämään tätä tarvetta, alkaen myymään hevosalan eri palveluja – kutsuen samalla itseään ammattilaiseksi. Tämä näkyy alallamme karulla tavalla – hevosmiestaitojen puutteellisuutena, josta kärsii valitettavan ensisijaisesti tämän lajin ehdoton keskipiste, eli hevonen – ja siinä mukana myös harrastaja.
Tapaan jatkuvasti valmentaessani jopa SM-tason junioriratsastajia, joilla ei ole edes hajuakaan siitä, mikä on hevosen normaali peruslämpö. Näen aivan liian villejä harrastehevosia, joita tallin pitäjä neuvoo harrastajaa ruokkimaan täysin päin mäntyä. Tallilleni tulee asiakkaita ratsastamaan vuokrahevostaan, jotka ovat käyneet nimekkäissä suurissa ratsastuskouluissa – äiti jo kohta 20 vuotta ja tytär 7, osaamatta edes pestä suitsia ja selittelemään, että kesäleireilläkin ollaan käyty, mutta hevosen jalkojakaan ei koskaan ole edes pesty. Tavallista on myös se, että kilpaillaan esteitä aluetasolla, vaikka ei tiedetä mille jalalle kevennetään – eikä huomata kumpaa laukkaa kaarteissa ratsastetaan. 11-vuotiaalle tytölle ostetaan 5-vuotias ”tulevaisuuden SM-tason kilpaponi”, koska hevoskauppiaan mielestä tämä poni säilyttää paremmin arvonsa kuin vanhempi poni, ja on kuulemma hienoa kun nuori poni ja tyttö sitten yhdessä kasvavat kohti mestaruuskilpailuja. Uusi asiakas tulee talliini hevosen kanssa, joka on ollut jo kauan vaikea ratsastaa ja aristaa selkäänsä – kun kysyn ennen ensimmäistä valmennustuntia onko satula ollut varmasti sopiva, niin vastaus on, että pakkohan sen on olla, kun ammattitaitoinen satulansovittaja on sen hevoselle sovittanut ja valinnut. No arvatkaapa vaan oliko sopiva…
Ammattimaisena valmentajana ja tallinpitäjänä tuntuu äärimmäisen epäreilulta, kun tuntemattomien harrastajien talli- ja valmennuspaikkojen kyselyihin liittyvissä yhteydenotoissa paistaa usein läpi selkeä epäily tallin palveluja ja valmennuksen laatua kohtaan. Kesti hetken ennen kuin ymmärsin, että kyse on puhtaasti siitä, että alalla vallitsevan rautaisten ammattilaisten vajeen takia amatöörit ovat vallanneet alaa – tuloksena paljon pettyneitä harrastajia ja väärin ymmärrettyjä hevosia. Tämän päivän harrastajalla ei todellakaan ole helppoa. Netti on pullollaan kaiken maailman alan asiantuntijoita, hevoskauppiaita, täysihoitotalleja, valmentajia, satulansovittajia, kasvattajia, ratsuttajia ja hevoskuiskaajia, joista hevosneteissä haukutaan lähes kaikki – kun kenenkään toisia haukkuvan ei tarvitse paljastaa omaa identiteettiään (tarvitaanko me todella sellaista foorumia?! – kysynpä vaan…). Vähemmästäkin jo tulee harrastajalle epävarma olo. Keneen tässä viidakossa oikein voi luottaa?
Toivon että tästä sivustosta tulee vihdoinkin sellainen turvallinen ja luotettava informaatiolähde, jossa harrastajat saavat lisää inspiraatiota, tietoa, neuvoja ja vinkkejä vain hevosalan todellisilta ammattilaisilta, joilla on kaikki tarvittava tietotaito, vastuu ja moraali kohdillaan, jotka esiintyvät omalla nimellään, seisovat sanojensa takana, ja joilla on palava halu tehdä työtään hevosen ja harrastajan yhteiseksi hyväksi. Toivon myös kaikkien harrastajien muistavan, että tämäkin sivusto on tarkoitettu vain täydentämään sitä normaalia – toisilla päivittäistä ja toisilla viikottaista kotitreeniä – ammattimaisissa puitteissa ja oikeiden ammattilaisten kanssa, luonnollisesti.
Onnellista uutta vuotta ja onnistumisen elämyksiä mahtavan lajimme parissa!
Petra Hackman, Hästbackastall Oy
Ratsastuksenopettaja Petra Hackman omistaa Hästbackan tallin miehensä Harri Niemen kanssa. Petra on vuosien aikana valmentanut useita ratsukoita aina kansainväliselle tasolle ja SM-mitaleille saakka. Petra itse kilpailee säännöllisesti kansallisella tasolla esteratsastuksessa keskittyen tällä hetkellä lähinnä nuorten hevosten eteenpäin viemiseen. Hänellä on sijoituksia 140-senttisiin luokkiin saakka ja lisäksi Petra on kilpaillut kouluratsastuksessa vaativalle tasolla. Ura kenttäratsastuksessa on ollut lyhyt ja ytimekäs, yksi startti ja yksi voitto.