Melkein kolme kuukautta tapahtuneen jälkeen, pystyn jotenkuten palaamaan tuohon toukokuun päivään, jolloin pilvilinnat romahti ja suuri suru valtasi tallin.
Seurasimme täällä tamman Wienna Love B tiineyttä ja viimeisimmän artikkelin lopetin sanoihin: kunpa kaikki menisi hyvin…
Me kaikki hevosihmiset tiedämme että tamma on hyvä synnyttäjä, mutta kun asiat menee päin sitä kuuluisaa mäntyä, ne todellakin menee.
Wienna aloitti synnytyksen n. viikkoa ennen la. Varsa oli tulossa pahimmassa mahdollisessa virheasennossa, kaikki jalat edellä, en löytänyt turpaa, joten pää oli kääntynyt taaksepäin ja tässä kohtaa tiesin että varsaa ei ehditä enää pelastaa, mikäli oli ollut hengissä ennen synnytyksen alkua. Järkytyksen keskellä keskitin kaikki voimavarani siihen että tamma saataisiin pelastettua.
Erittäin kokenut hevoseläinlääkäri tuli nopeasti paikalle ja aloitimme ponnistelut Wiennan pelastamiseksi, mutta kohtalo päätti toisin, Wienna lähti sateenkaari sillalle varsansa kanssa. Suru, tuska, riittämättömyys ja monet muut tunteet valtasivat olotilan, miksi, miksi tässä piti käydä näin, vastausta emme koskaan saa tietää, kaikella on tarkoituksensa, mikä tarkoitus tällä oli, ei sitä voi ikinä ymmärtää. Vielä tänä päivänäkin ihmettelen miten selvisin tuossa tilanteessa rauhallisena ja pystyin toimimaan, ihmisellä on enemmän voimavaroja kuin uskommekaan, vasta kun kaikki oli ohi, tuli ahdistus, Wienna, hieno, lahjakas tamma jolla oli upea kisaura takanaan oli poissa, varsa, jolla olisi ollut koko elämä edessään oli poissa, tuska repi rintaa ja tuska siitä että Wiennan elämän viimeiset tunnit olivat tuskaisat on jokaisen hevosen omistajan painajaista.
Tallin hevoset hiljenivät, uskon että eläimet ymmärtävät paremmin elämää – kuolemaa kuin me ihmiset. Kun joku hevosystävä lähtee vihreille laitumille, muissa hevosissa näkee parin päivän ajan rauhan, onko se surua, sielujen sympatiaa.. mutta näiden muiden hevosten reagointi antaa rauhaa itsellekin.
Wienna ei ollut vielä valmis synnyttämään, varsamaha ei ollut laskeutunut, tamma ei ollut yhtään auki, ja kaikki muutkin merkit synnytyksen lähestymisestä/alkamisesta puuttuivat. Voi olla että Wienna ei ollut geneettisesti sopiva varsomaan tai sitten jostain syystä luonto oli antanut ”käskyn” aloittaa synnytys, vaikkei aika siihen vielä olisi ollut.
FB päivitykseni tältä ajalta:
”Moniako hevosia minulle on tullut vastaan elämäni aikana, en tiedä, monia. Joissakin hevosissa on sitä jotain, jotain mikä jättää sydämeesi Ison kavionjäljen. Wienna oli sellainen, Wienna oli special, erikoinen pieni tamma, myös Wienna tiesi olevansa one of a kind, useasti kerroin ihmisille sen luonteesta, Wienna erottui todellakin ”massasta”.
Vielä jokin aika sitten tallilla odotettiin innolla ja jännityksellä uutta elämää syntyväksi, kohtalo päätti toisin, matto vedettiin jalkojen alta kerta rykäisyllä, kaikki voi kääntyä päälaelleen niin nopeasti ja elämä voi päättyä niin nopeasti.. Wienna ja enkelivarsansa ovat nyt siellä missä saavat ikuisesti laukkailla yhdessä <3 . Wienna opetti minulle paljon, myös sen miten pudotaan jaloilleen. Olen niin kiitollinen siitä tuesta jonka olen saanut, ystäviltä, tutuilta ja tuntemattomilta, en edes löydä sanoja siihen <3”
Minulla oli myös toinen tamma kantavana Cagliostrosta jonka la oli toukokuun lopulla, n. kk Wiennan kuoleman jälkeen. Pelon sekaisin tuntein lähdettiin kohti tätä varsomista. Kaikki meni onneksi niinkuin oppikirjasta ja tämä pieni hevosen alku, Ariel, rikastuttaa tallin elämää joka päivä.
Elämä on ihme, älkäämme koskaan pitäkö asioita itsestään selvyyksinä. Pitää surra kun surun aika on ja iloita kun on ilon aika.
Elina Rauhala