Kysyimme huippuratsastajilta vinkkejä kilpailuverryttelyyn. Lue Peik Andersinin, Raimo Aaltosen, Sanna Backlundin ja Jukka Rantasen vinkit eri tyyppisille hevosille.
Peik Andersin
Peik Andersin on luonut näyttävän uran esteratsastajana sekä kotimaisilla että kansainvälisillä kentillä. 1980-luvun lopusta alkaen hän on edustanut Suomea esteratsastajien maajoukkueessa kilpaillen World Cupissa ja Nation Cupissa.
Peikiltä kysyimme vinkkejä kokeneen sarjavoittajan verryttelyyn:
”Kokenut voittoputkessa oleva hevonen pitää verrytellä niin, että sen lihakset vertyvät hyvin ja sen mielenrauha säilyy. Käytännössä verryttelyssä kävelen paljon, alkuverkan jälkeen otan muutaman pienen hypyn, kävelen, hyppään vähän isompaa, taas kävelen, vaihdan pystystä okseriin ja pienen okserin jälkeen taas kävelen, nostan ja kävelen. Ennen rataa otan 1-2 isompaa hyppyä, niin että hevonen on skarppi, rento, mutta ei löysä. Ei mitään monimutkaista, enkä kuluta turhaan hyppyjä verryttelyssä, vaan säästän parhaat paukut radalle.”
Raimo Aaltonen
Raimo on yksi Suomen menestyksekkäimmistä ja kokeneimmista esteratsastajista. Hän on kahdeksankertainen Suomen mestari ja edustanut Suomea pitkään kansainvälisissä GP-kilpailuissa, Nations Cup -joukkuekilpailuissa sekä maailmancupin osakilpailuissa 1970-luvulta lähtien.
Raimolta kysyttiin vinkkejä laiskan ja velton hevosen verryttelyyn:
”Pidän siitä, että hevosiani talutellaan paljon ennen verryttelyä. Vaikka usein laiskalle hevoselle sopii lyhyehkö verryttely, laiskakin hevonen täytyy verrytellä lihaksistaan lämpimäksi. Usein aloitan verryttelyn hevosesta riippuen 10-15 ratsukkoa ennen omaa suoritustani. Katson että hevonen on hyvin pohkeen edessä ja lähtee eteenpäin nopeasti kun pyydetään. En hyppää liikaa, enkä isoja esteitä. Vain viimeinen pysty saa usein olla 10cm yli luokan estekorkeuden, muuten selkeästi pienempää. Hevoseni harvoin hikoilevat verryttelyssä ja haluan pitää hevoseni hyvällä tuulella verryttelyssä, enkä halua aiheuttaa hankalia tilanteita laiskallekaan hevoselle.”
Jukka Rantanen
Jukka Rantanen on ratsastanut useita vuosia Suomen kärkitasolla. Jukka on pitkän linjan hevoskauppias ja hevosmies.
Jukalta kysyttiin vinkkejä todella kuuman hevosen verryttelyyn:
”Jos hevonen on todella kuuma ja tarkoitan siis todella kuuma, on sen verryttely pidettävä riittävän lyhyenä. Usein juoksutan hevosen ennen ratsaille nousua. Verryttelyssä otan mahdollisimman vähän hyppyjä, ettei hevonen ehdi kuumua liikaa. Yleensä kuuma urheiluhevonen onkin radalla parhaimmillaan.
On minulla ollut niinkin kuumia hevosia, että ne on vain juoksutettu ja olen hypännyt hevosen selkään vasta lähtöportilla! Muistan myös yhden hollantilaisen hevoskauppiaan, joka tuli kansainvälisiin kilpailuihin hevosen kanssa, joka oli niin kuuma, ettei sitä oikein pystynyt edes kotona ratsastamaan. Niinpä se oli ollut vain laitumella viimeiset kaksi kuukautta. Hevonen oli pitänyt itsensä hyvässä kunnossa laitumella liikkuessaan, ennen kisoja se haettiin talliin, klipattiin ja eikun kisoihin. Ratsastaja hyppäsi lähtöportilla selkään, hyppäsi radalla ensimmäisen esteen siis useisiin kuukausiin, meni nopeasti ja puhtaasti koko 140cm aikaluokan ja voitti kaikki! Näin erikoislaatuisia hevosia tietysti on harvassa ja ne vaativat myös erikoislaatuisen ja kokeneen ratsastajan.”
Sanna Backlund
Sanna Backlund kilpailee GP tasolla esteratsastuksessa ja hänellä on pitkä lista meriittejä kilpaesteratsastuksessa, mm. hallitseva esteratsastuksen suomenmestari! Sanna on myös erityisen pidetty esteratsastusvalmentaja.
Sannalta kysyimme vinkkejä nuoren hevosen ja epävarman hevosen verryttelyyn.
”Nuoren hevosen verryttelyssä tärkeää on verryttelyajan säätäminen, ei saa tulla kiire, mutta hevonen ei saa kuitenkaan väsyä. Ratsastajan täytyy etukäteen tuntea oma nuori hevonen, onko se esim. vähän liiankin freshi ja sen pitää saada energiaa purettua verryttelyssä ennen radalle menoa. Vai onko se semmoinen, että se nopeasti väsyy. Nuorilla tai muuten epävarmoilla hevosilla yritän luoda verryttelystä mahdollisimman turvallisen ja mukavan, hypätään melko pientä, vain viimeinen pysty luokkakorkeudella. Jos hevonen on jännittynyt, hyppään useamman kerran ristikkoa tai pientä pystyä, kunnes se rentoutuu. Pyrin kaikessa siihen että luottamus on mahdollisimman hyvä siinä vaiheessa kun menen radalle sisälle ja pilli soi.
Esimerkiksi hevoseni Baccara saattaa pelätä muita hevosia verryttelyssä, joten huomioin tämän ja yritän saada sen tuntemaan olonsa turvalliseksi ja pysymään rauhallisena.
Erityisesti nuorilla hevosilla pidän verryttelyesteissä maalinjan ulkona, niin hypyt ovat hevosille helpompia. Ja teen viimeisen hypyn ajoissa, jos jotain yllättävää sattuu, ehtii hypyn vielä uusia.
Vaikka vanhemmilla GP hevosillani hyppään viimeiset verryttelyhypyt lähellä suoritusta, enkä mene radalle sisään liian aikaisin, niin nuorella tai epävarmalla hevosella käytän kaiken ajan hyväksi mitä radalla saa olla. Radalla odotellessa tärkeintä on pysyä pois suorittavan ratsukon tieltä, mutta yleensä aikaa on kyllä riittävästi näyttää hevoselle koko kilpailukenttä.
Jos nuori hevonen kuumuu tai hermostuu liikaa muista hevosista, pyrin ratsastamaan sitä jonkin aikaa ennen luokan alkua, jolloin verryttelyssä ei ole ruuhkaa. Mieluummin menen muutenkin verryttelyyn ajoissa ja jos kaikki sujuu hyvin ja aikaa on liikaa, saatan tulla alas selästä, talutella hevosta ja jatkaa verryttelyäni myöhemmin.
Jos tiedän, että hevonen on helposti radalla epävarma, kenties ”kyttäkin”, katson verryttelyssä että hevonen on pohkeen edessä, kuuntelee apuja ja liikkuu hyvin pohkeen ja ohjan välissä sileällä.”
