Moni meistä jännitti viime viikolla Mikko Mäentaustan suorituksia EM-kilpailuissa Aachenissa. Mikko ylitti kaikki odotukset ja tyylikkään varmasti raivasi tiensä semifinaaliin eli Euroopan 50 parhaan ratsastajan joukkoon. Hevonen Eternety ei missään vaiheessa ollut vaikeuksissa isoilla esteillä ja näytti suorastaan nauttivan Aachenin juhlahumusta.
EM-tasolla ratsastaminen vaati taitoa ja ahkeruutta, mutta myös hyvän hevosen. Toisin kuin monella muulla huippuratsastajalla, Mikolla ei ole vaaraa siitä että hevonen myydään hänen altaan. Mikko omistaa Eternetysta puolet, eikä se ole myynnissä. Koska Mikolla ei ole takana suurta sponsporia tai rikasta sukua, hän on tehnyt kilpahevosensa itse. Kun Eternety syntyi, kilisteli hän laseja kasvattajan kanssa (käsi sydämelle suomalaiset ratsastajat, kuinka moni teistä edes osaa nimetä muutaman hevoskasvattajan?) ja oli itsestään selvää, että hevonen tulee hänen ratsastettavakseen, koska hän oli kouluttanut kasvattajan kaikki muutkin hevoset. Kaikki siis alkoi erinomaisesta yhteistyöstä paikallisen kasvattajan kanssa.
3-vuotiaana Eternety tuli Mikolle ja Mikko sai lunastettua sopivaan hintaan puolikkaan hevosen itselleen. Loppu on fairytalea, josta olemme nähneet vasta alkutaipaleen! Mutta jo tämä on jo jotain, kuinka moni muu ratsastaja voi sanoa kilpailleensa EM:ssä itse kouluttamallaan hevosella? Kuitenkin se voisi olla monen suomalaisen ratsastajan ainut tie päästä kansainvälisen tason hevoseen käsiksi. Toinen vaihtoehto on muutama miljoona euroa ylimääräistä kilpahevosta varten.
Joka vuosi Suomeen raahataan muutama ulkomaalainen kertomaan meille, että meidän varsoissa, nuorissa hevosissa sekä ratsastajissa on kansainvälistä potentiaalia tai ainakin yleiseurooppalaista laatua. Mihin me sitten hukataan se kaikki potentiaali? Suomen Ratsastajainliitto perustikin alkuvuodesta työryhmän ”Ride My Horse” tutkailemaan tilannetta. Kasvattajat odottivat innosta hihkuen varpaillaan, viimein tapahtuu! Ymmärretään yhteys kasvatuksen ja kilparatsastuksen välillä. Mutta mitään, ei yhtään mitään ole toistaiseksi kasvattajille päin kuulunut tästä projektista.
Kilparatsastus tarvitsee kilpahevosia. Nyt olisikin peiliin katsomisen paikka suomalaisella kilparatsastajalla sekä Suomen Ratsastajainliitolla. Miten huippuhevoset on oikein tehty? Ei se ole mikään suuri salaisuus. Tarvitaan hevoskasvattaja, erinomainen tamma, erinomainen ori ja paljon onnea. Todistetusti potentiaalia on kotimaankin kasvatuksessa, onhan täältä lähtöisin kuuluisia FWB-hevosia mm. Emmanuel, Donnperignon, Ballymore Eustace, Arctic Aurora Borealis, Tamina…. Ville Kulkas voitti hopeaa tänä vuonna SM-kilpailuissa omalla kasvatillaan Calimbarilla, Eveliina Talvio osallistui junioreiden EM-kilpailuun perheen omalla kasvatilla Spirit T:llä. Nythän Talvio voitti Breeders’ Prizen perheen omalla kasvatilla Sonyador T:llä, ehkäpä siinä on hänen seuraava EM-hevonen?
Jokainen näistä edellä mainituista huippuhevosista on joskus ollut varsa suomalaisen kasvattajan tallissa. Eikä meillä ei ole aavistustakaan monta GP-hyppääjää tänä vuonna ympäri Suomen on syntynyt. Tarvitaan vielä vuosia aikaa, lisää onnea, taitavaa ratsastusta ja koulutusta ja asia selviää. Mutta ehkä suomalaista kilparatsastajaa ei kiinnosta varsat tai nuoret hevoset, ehkä Ride My Horse-projektissa ei ole kyse kasvattajista, vaan ratsastajaa sponsoroivista hevosen omistajista?
Miten sitten unohtuu, että jokainen kasvattaja tai nuoren hevosen omistaja on todellakin potentiaalinen sponsori. Käytännössä kun hevonen viedään koulutettavaksi ammattilaiselle, on hevosenomistajuus-sponsorointi jo alkanut. Normaalissa kansallisessa luokassa hevosta ratsastaa yleensä omistaja, mutta nuorten hevosten luokassa omistaja yleensä istuu katsomossa ja maksaa lystin. Jos sponsoroinnista seuraa riittävästi mielihyvää omistajalle, saattaa sopimus ratsastajan kanssa jatkua pitkäänkin, vaikka EM-tasolle asti!
EM-kilpailun lisäksi viime viikonloppuna kilpailtiin Nuorten Hevosten Festivaaleissa. Siellä menivät tulevat Emmanuelit ja Donnperignonit. Katsomossa istuivat hevosenomistajat ja kasvattajat. Eikä siellä paljon muita sitten ollutkaan. Kotisohvalta seuraaminenkin oli mahdotonta, koska tiedottaminen oli erittäin huonoa. Equipesta kilpailun seuraaminen ei onnistunut ollenkaan, koska esim. rahakkaasta Breeders ’ Prize palkinnosta kilpailtiin sekä omassa luokassa, että Racing hevosten luokassa. Erilaisia palkintoja sateli oikealle ja vasemmalle, edes paikalla olleet toimittajat eivät pysyneet mukana, mitä meni kenellekin ja kuka voitti mitäkin, milloin uusittiin ja mistä ketä vastaan. Pelkästään esteillä ratkottiin sunnuntaina kolmen luokan aikana 12 voittajaa: 5-vuotisderbyn voittaja, 5v Racing finaalin voittaja, 5v Racing sarjan voittaja, 5v Racing sarjan paras Suomessa syntynyt hevonen, Breeders’ Prize voittaja, 6v Racing finaalin voittaja, 6v Racing sarjan voittaja, 6v Racing sarjan paras Suomessa syntynyt hevonen, 7v Racing finaalin voittaja, 7v Racing sarjan voittaja, 7v Racing sarjan paras Suomessa syntynyt hevonen ja vuoden Racing Trophy ratsastaja.
Lopputulema oli se, että paljon rahaa, aikaa ja vaivaa satsanneille hevosenomistajille ja ratsastajille ei satanut sitä kunniaa, mikä heille voitoista olisi kuulunut. Hevosopisto järjestäjänä ja SRL ei edes ymmärtänyt ilmeisesti mistä heidän omassa kilpailusarjan finaalissa kilpaillaan ja uutisoikin sujuvasti 7v Racing sarjan parhaan ratsukon finaalin voittajaksi (finaalin voittaja oli kuitenkin eri ratsukko kuin sarjan voittaja). Se on kuulkaa aika hommaa voittaa kolmen päivän Racing finaali, varmasti ratsastaja, kasvattaja ja hevosenomistaja olisivat arvostaneet jos asiasta olisi uutisessa mainittu. Tosin perjantaina Hevosopisto ja SRL ei tainnut edes tietää itsekään kilpailusarjojen tilannetta, koska asia sivuutettiin uutisessa näin: ”Esteradalla nähtiin perjantaina myös 6-vuotiaiden hevosten Breeders’ Prizen ja 7- ja 6-vuotiaiden hevosten Racing Trophyn finaalin ensimmäisen osakilpailut. Kokonaistulos tiedetään sunnuntaina kolmansien osakilpailuiden jälkeen. ” Mitä uutisarvoa tällä nyt oli, ei kai kukaan olettanut kilpailun ratkeavan vasta seuraavan viikon torstaina?
Oli hankala pysyä kisan kärryillä: Hevosurheilu kertoi, että Breeders’ Prize voittajalla ” Talvioiden Sonyadorilla oli estepuolella uusintaan lähtiessään mukava tilanne. Varaa oli kahteen pudotukseen, ja ne ratsukko rauhallisessa laukassa ottikin.” Talvio ja Sonyador ratsastivat kylläkin puhtaan uusinnan, mutta voi olla että ihan ymmärrettävistä syistä se ei katsojille auennut. Horsemailin mukaan Breeders’ Prize uusinta suoritettiin 8vp ratsukoiden kesken, vaikkakin se oli 12vp ratsukoiden kesken.
Olivatko kaikki painovirheen paholaisia? Tuskin, kilpailua oli vain jo lähes mahdoton tulkita. Kuka sitten ottaa vastuun tulevien huippuhevosten kasvattajien ja omistajien oikeanlaisesta kohtelusta tulevaisuudessa? Ratsujalostusliiton hallituksella ei ole aikaa miettiä asiaa, koska heidän koko vapaaehtoistyö-energiansa menee reviirikiistelyyn Suomen Hippoksen kanssa. Kasvattajaa tuskin kiinnostaa kuka järjestää jatkossa Kyvyt Esiin ja Laatuarvostelun, mutta mikäli niiden siirtyminen Hippokselle on kuolinisku Ratsujalostusliitolle, kannattaisi Hippoksen hieman terästäytyä tiedotuksessaan. Suomen Hipposta kun on toistaiseksi lähinnä kiinnostanut lineaarisen arvioinnin raksien tilastointi, eikä esim. Suomessa kasvatettujen hevosten menestyksestä Nuorten Hevosten Festivaaleilla edes uutisoida Hippoksen nettisivuilla. Mutta luulisi että viimeistään Suomen Ratsastajainliittoa kiinnostaisi nämä tulevat huippuhevoset ja hevosenomistajat, näin niin kuin kilpaurheilun kannalta ajateltuna. Täytyy sanoa, että kasvattajan vinkkelistä ei paljon siltä näytä, mikäli ei edes osata uutisoida finaalin voittajia oikein. Oliko Ride My Horse edustettuna paikalla? Onko tämän vuoden lopussa loppuvan hankkeen aikana edes tarkoitus olla kasvattajiin yhteydessä?
Mikäli Suomen Ratsastajainliitto ratsastuksen kattojärjestönä osoittaisi esimerkillisesti enemmän kiinnostusta suomalaista kasvatusta ja kilpailevia nuoria hevosia kohtaan, niin ehkä tähän maahan saataisiin myös lisää Mikko Mäentaustoja, jotka kouluttavat omat EM-hevosensa. Mikäli kattojärjestöt antavat nuorten hevosten finaalien painua ypäjäläisten kyläkisojen tasolle glamouriltaan ja tiedotuksen tasoltaan, ei ne harvat hevosenomistajatkaan leiki enää kauan tässä leikissä mukana.
Ei siis ihme, että monet nuoret ratsastajat tässä maassa luulevat hevosten tulevan valmiina kaupan hyllyltä, asenne taitaa tippua ylhäältä alaspäin. Totuus on se, että niitä huippukilpahevosia tehtiin viime viikonloppuna Ypäjällä. Mutta eipä se valitettavasti kiinnostanut paljon ketään.
Hevostiimiläiset,
Kari Nevala ja Minna Nieminen
Kasvattaja-hevosen omistaja-kilparatsastaja-valmentaja
Lähteet:
Suomen Ratsastajainliitto: http://www.ratsastus.fi/srl/uutiset/101/0/eveliina_talvio_ja_sonyador_t_estebreedersin_voittajat
Hevosurheilu: http://hevosurheilu.fi/ratsastus/kotimaan-ratsastuskilpailut/breeders-shekki-kyro-hot-flowlle/
Horsemail: http://horsemail.fi/wordpress/2015/08/24/yhdeksan-tuntia-ypajalla/
