Ruusunmarja sisältää enemmän c-vitamiinia kuin mikään sitrushedelmä. Appelsiinissa on c-vitamiinia noin 54mg/100 g, kun ruusunmarjoissa sitä on noin 1100-2000mg/100g. Tämä arka vitamiini on ruusunmarjoissa paremmin säilyvä kuin missään muualla – ruusunmarja on melkeinpä ainoa kasvituote, jonka voi kuivata ja jauhaa jauheeksi ilman että sen C-vitamiinipitoisuus sanottavasti vähenee. Lisäksi se sisältää A- ja E-vitamiineja sekä antioksidantteja. Ruusunmarjaa käytetään myös nivelvaivojen hoitoon. Ruusunmarjan siemenissä on myös runsaasti rikkiä luonnollisessa muodossa. Rikkiyhdisteet auttavat mm. kavion kasvuun sekä ihon ja karvan laatuun.

Orjanruusu
Kuva: www.suomela.fi

Kaikki ruusunmarjat eli kiulukat kelpaavat syötäviksi, mutta parhaimpia käyttöön on vähänjalostetut ns. luonnonlajien kiulukat. Ne ovat suuria ja helppoja käsitellä, sekä niissä on erityisen hyvät vitamiiniarvot. Hevosille (tai itselleen) kiulukoita keräävän kannattaakin harkita orjanruusun (Rosa Dumalis), kurtturuusun (Rosa Rugosa) tai koiranruusun (Rosa Canina) istuttamista puutarhaansa. Näistä koiranruusu on hieman talviarka, joten erityisesti pohjoisemmassa suositeltavampi on orjanruusu. Kauneimmat kukat ovat kurtturuusulla, mutta se on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi sen tehokkaan leviämisen vuoksi.

Kaikki ruusut ei tee kiulukoita, mutta esimerkiksi juhannusruusunkin kiulukat soveltuvat syötäväksi, vaikka ovatkin hankalia kerätä pienuutensa vuoksi. Olethan kuitenkin tarkkana ettet kerää ruusunmarjoja teiden varsilta, ne voivat sisältää pakokaasusta tulleita haitallisia hiukkasia ja tiesuolaa.

Marjat voi kerätä, kun ne ovat kypsiä (lajista riippuen elo-lokakuussa) – kuitenkin ennen pakkasia, koska silloin marjat pehmenevät ja ovat vaikeampia käsitellä. Ruusunmarjojen siemenet ärsyttävät ihmisten vatsaa, mutta hevosille ne ovat hyvä ravinnon lähde, joten hevosille kerättäessä ruusunmarjan voi hyödyntää kokonaan.

Kurtturuusu
Kuva www.wikipedia.fi

Ruusunmarjoja voi syöttää hyvin tuoreenakin, mutta usein parhaaseen ruusunmarja-aikaan on tarjolla C-vitamiinin lähteeksi omenoita, joten ruusunmarjoja kannattanee kuivaa talveksi varastoon hyvät määrät. Pienet kiulukat voidaan kuivata kokonaisina, isommat halkaistaan ja levitetään ohueksi kerrokseksi alle 50 asteeseen kuivumaan. Usein marjat kuivuvat hyvin huoneenlämmössäkin, mutta mitä nopeampi kuivausprosessi on, sitä paremmin vitamiinit säilyvät. Kuivaaminen tapahtuu tehokkaammin esim. marjakuivurissa, pannuhuoneessa tai uunissa miedolla lämmöllä kuivattamalla. Kuivatut marjat säilötään sellaisenaan lasipurkkeihin tai jauhetaan jauheeksi.

Suositukset hevosten syöttömäärästä näyttävät vaihtelevan 2rkl – 1/2dl tai 15-20g/vrk. Ruusunmarjoja syötetään lähinnä vesiliukoisen C-vitamiinin takia ja vesiliukoisista vitamiineista ei synny yliannostusta, joten hienoisesta ylisyötöstä tuskin on haittaa.

Valmis kuivattu ruusunmarjajauhe on myös melko edullinen lisäravinne hevosille, mikäli kilukoita ei kotipuutarhasta löydy, voi Suomessa tilata ruusunmarjajauhetta mm. Luontoäidin Hevoset, Better Choice, Chia de Gracia

Better Choice ilmoittaa melko kattavan tuotesisällön ruusunmarjajauheelleen:

Ravintoainesisältö noin 10 grammassa kuivattua ruusunmarjaa:
Valkuaisaineet 3,6 g
A-vitamiini (retinoliekv.) 400 µg
B1-vitamiini 0,06 mg
B2-vitamiini 0,07 mg
B3-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 0,75 mg
B6-vitamiini 0,05 mg
C-vitamiini 300 – 3000 mg
fosfori 56 mg
kalium 840 mg
kalsium 350 mg
koboltti 1 µg
kromi 3 µg
kupari 180 µg
magnesium 56 mg
mangaani 1,2 mg
molybdeeni <10 g=”” li=””>
pii 1 mg
rauta 0,52 mg
rikki 40 mg
sinkki 0,92 mg

Lähteet:
Toivo rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat
Anneli Lillkvist – Ruokinnalla Tuloksiin 3
Luontoäidin hevoset
Better Choice
Simolan Rosario
Yle
Wikipedia
Chia de Gracia