En olisi uskonut sen päivän koskaan tulevan. Mutta niin se vaan tuli. Laitoin kokomustan artikkelikuvan sen ensimmäisen päivän merkiksi jolloin hävetti työskennellä hevosalalla. Hävetti olla hevosihminen. Hävetti olla ratsastaja, valmentaja, kilpailija. En edes tiedä miten tästä mustasta häpeästä pääsee eroon. Pääseekö koskaan?

Lasten ja nuorten hyväksikäyttö on niin oksettava ja inhottava asia, että siitä ei mielellään lue, ei kirjoita, ei edes ajattele sitä. Mutta nyt tämä musta hirviökuvatus on tullut meidän tontille ja meidän alalle. Hiipinyt tallin takaovesta kutsumatta sisään ja piileskelee mörkönä pimeässä maneesin nurkassa. Minä haluan sen pois. Pois täältä kiusaamasta meidän ponityttöjä ja -poikia. Se kuuluu johonkin kauas pahaan maailmaan, ei hevosentuoksuiselle tallille tai nuoren urheilijan elämään.

Voin sulkea silmäni, enkä näe mörköä. Jos en puhu siitä, ei sitä ehkä ole olemassa. Ehkä musta mörkö piileskelee tuossa mustassa artikkelikuvassa, eikä sitä näy. Mutta ei, se ei häviä, vaikka kuinka toivoisin niin. Me emme voi sulkea pois sitä faktaa, että lyhyen ajan sisällä on tuomittu kaksi tunnettua ratsastusvalmentajaa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Onko se vain sattumaa? Vai tapahtuuko tätä useinkin hevospiireissä? Facebookissa Tanja Tervakko kertoo rohkeasti omalla nimellään lapsuusmuistoistaan otsikolla Kaikki tietää, kukaan ei puhu: ”Muistan itsekin nuoruusvuosilta monet Juniormeetingit ja maajoukkueleirit, joissa oli aivan tavallista, että Ypäjän kurssikeskuksen yhteissaunassa saunoivat yhdessä ”sedät” ja pikkutytöt. (…) Se oli meidän pikkutyttöjen mielestä ”hassua” ja siitä riitti kikatusta kuukausiksi eteenpäin. Jotkut ”isommista” tytöistä puuhastelivat ”setien” kanssa muutakin leireillä, mutta se ei ollut rikollista sillä tytöt olivat yli 16-vuotiaita.”
(toim. huom: Nykyisin mm. valmentaja – oppilas suhteessa suojaikäraja on 18-vuotta, tämä pätee kaikissa tilanteissa missä aikuisen katsotaan olevan auktoriteettiasemassa nuoreen nähden.)

Vuonna 2012 MTV3 45minuuttia ohjelmassa 16-vuotias Essi kertoi kuinka hevostallilla 30-40-vuotiaat miehet lähentelevät ja tekevät suorasukaisiakin ehdotuksia tytöille. Ohjelmassa kerrotaan, että järkyttävintä tilanteessa on se, että asiaan ei talleilla puutu kukaan. Eivät edes lähentelyn nähneet aikuiset talleilla työskentelevät naiset.

Kukaan ei puutu. Olin tästä hämmästynyt, mutta nyt seurattuani somessa käytyä keskustelua Cajus Aminoffin tuomiosta, en ole enää. Nyt minua vain oksettaa ja hävettää. Osa aikuisista hevosihmisistä näyttää olevan sitä mieltä, että ”ainahan tallitytöt on ratsastajamiehiä vikitelleet”, ”pimatsut yrittää kiivetä lahjetta pitkin”, ”mikä on vialla nuorissa tytöissä kun ihastuvat vanhoihin äijiin”, ”tuon ikäiset osaa jo iskeä miehiä”, ”onhan näitä aina ollut tällä alalla”, ”saa nähdä milloin muita valmentajia alkaa jäämään kiinni”, ”ravipuolella vielä pahempaa” jnejnejne.

Tuhansia kommentteja, joista saa sen kuvan että lasten hyväksikäyttö olisi jotenkin hiljaisesti hyväksyttyä hevosalalla. Ja se vasta onkin sairasta, se on ihan yhtä sairasta kuin nämä hyväksikäyttötapauksetkin. Kenenkään, ei yhtään kenenkään tarvitse miettiä onko lasten tai nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö oikein vai ei. Jos asiassa on jotain epäselvyyksiä, voi sen tarkistaa ihan laistakin. Se ON rikollista. Se ON väärin. Tämä asia on yhtä musta kuin artikkelikuva, siinä ei näy mitään valkoista, eikä minkäänlaisia harmaan sävyjä, se on vain ja ainoastaan musta. Älä selitä, äläkä anna kenenkään selittää sitä harmaaksi.

Ja ei, en halua vetää alaa lokaan, keskustelun perusteella olemme jo niin loassa, että sieltä pitäisi jotenkin päästä nousemaan. Älä siis ummista silmiäsi, vaan auta minua ajamaan mörkö pois maneesin nurkasta. Minä pyydän juniorityttöjen ja -poikien puolesta, meidän hevosalan puolesta, nollatoleranssi hyväksikäytölle. Älä koskaan, missään hyväksy sitä.

Minna
Hevostiimiläinen